Taunus Jugon Portorozissa. Tämä näkymä tuli tutuksi.
Kun kahden apurahan (Jugo-Bulgaria) välille jäi sopivasti yli kaksi kuukautta, niin olimme päättäneet lähteä saksan tonnilla ostamallamme kokeneella Taunus 12 M kotterolla reissuun.
Kuittasin loput Jugon apurahasta ja starttasimme 07.02.1972 matkaan Koperin huoltoasemalta. Paikallinen ystävämme Nino oli saattamassa meitä ja kehui rinta kaarella paikalla olijoille, että hänen kaverinsa ovat menossa autolla Afrikkaan ja Saharaan. Tämä oli myös totta. Nokka käännettiin kohti Italiaa, Ranskaa ja sitten Gibraltaria. Huoltoaseman pojat jäivät naureskentelemaan ”heh heh Saharaan?”, kun Nino tuli auttamaan meitä työntämään auton käyntiin.
 | |||
| Jugo-Gibraltar reitti. Poikkiviivat yöpymispaikkoja. |
Lähdön hetkellä varallisuutemme oli 1300 DM ja 4840 SH sekä bensakuponkeja 60 l.
Ensimmäinen reissuyö vietettiin Venetsian lähellä meren äärellä. Nukuimme autossa, niin kuin tulevatkin yöt yli kahden seuraavan kuukauden ajan. Seuraavina olivat San Remo, Nizza, Marseilles ja pari yötä Barcelonan tienoilla.
Matkasimme Italian, Ranskan ja Espanjan rannikkoteitä pitkin. Yleensä kaikki meni hyvin. Ensimmäinen hengästyttävä tilanne ajaessa tuli, kun Ranskassa pitkällä suoralla rekkaa ohittaessa Taunuksen etupelti irtosi etuosastaan ja nousi pystyyn tuulilasin eteen. Onneksi sivuikkuna oli auki ja pystyin kurkkimaan siitä turvallisen reitin tienvarteen. Pysähdyimme huokaamaan ja sitomaan konepeltiä rautalangalla moottorin peitoksi. Muistoissani paikka oli puisto tai hautausmaa. En tiijä.
Ennen Barselonaa yövyimme maantien levennyksellä kukkulan kainalossa. Aamuyöllä herättiin. Outoja hahmoja tuli kiväärien kanssa letkana kuin väijyen alas kukkulan rinnettä. Onneksi ohittivat meidät, vaikkakin autoa viistäen. Tarkemmin nähtyinä olivat sotilaita. Lienee ollut yöharjoitus. Säikähdys meni ohi.
 |
| Jo kukkii kirsikat Espanjassa |
Torremolinoksen ja Fuengirolan tienoilla roikuimme pari päivää pesemässä pyykkejä ja hakeutumassa suomalaisten seuraan udellaksemme mitä pohjoiseen kuuluu. Törmäsimme pariin nuoreen ja kyselimme ”mitä Suomeen kuuluu”? Vastaus oli ”ei me tiedetä. Ollaan oltu jo kohta kaksi viikkoa”. Kysymys oli aitoa tiedonjanoa, sillä ei ollut kännyköitä eikä oikein mitään mahdollisuutta saada ajankohtaista tietoa Suomesta. Espanjan kieli ei meiltä luonnistanut.
Pyykkitupa ja kuivaushuone
 | ||
| Gibraltar illalla. Ei löytynyt siltaa Afrikkaan. |
Gibraltarille saavuttiin 17.02.72 myöhään illalla ja takana oli silloin matkaa Jugosta yli 3000 kilometriä. Olimme jotenkin kuvitelleet, että salmen yli johtaisi silta, jota pitkin
köröttelisimme suoraan Afrikan maaperälle. Ei, ei se ollut niin, joten
seuraavana aamuna
auto lastattiin Algericasissa lauttaan suuntana Gibraltarin salmen
Afrikan puoleinen ranta, eli Ceuta. Selvisimme kunnialla raja- ja
tullimuodollisuuksista, vaikka se häslinki tuntui välillä
toivottomalta. Lukuisa joukko ”fiksareita” roikkui sivuikkunoissa ja
tarjosi palveluksiaan
kaikkeen mahdolliseen. Salmen ylitys maksoi siihen aikaan yhteensä 62 fim
Yöpaikoiksi matkan varrella oli valikoitunut yleensä paikka, jossa oli alamäki ja/tai helppo työntää. Auton akku oli jo tässä vaiheessa siinä kunnossa, että joskus virta oli niin vähissä, että kovin montaa kertaa ei kylmää moottoria auttanut startata, jolloin varmuus oli valttia. Lämpimällä moottorilla ei ongelmaa ollut.
SEURAAVANA MAROKKO, VIISUMI, ALGERIAN RAJA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti